Muumimaailmassa

Muutama viikko sitten käväistiin Naantalin Muumimaailmassa vähän isomman porukan kera. Mukana oli mami, pappa, mun veli sekä kummityttö.

Muumimaailma on meillä puolen tunnin ajomatkan päässä, joten tämä oli jo aika mones kerta siellä.

Pojat odottivat reissua kovin ja laskivat päiviä. Jutut ja suunnitelmat muumien tapaamisesta olivat aika kovia ja mites sitten kävikään...

Mutta missä oli Drontti- Edward? Tätä eniten odotettiin ja sitten se oli juuri silloin "sukeltamassa". :)

 Noita oli yksi mun lemppareista kuten myös Vilijonkka. Ihan loistavat näyttelijät näiden takana.

 Näin lähelle muumeja päästiin. Suunnitelmissa oli vetää Nipsua hännästä ynnämuuta mukavaa, mutta oli ne kuiteskin vielä turhan pelottavia.

 Ihana muumitalo, ihanat vanhat kalusteet.

Tällä kertaa nähtiin lähes kaikki hahmot, Hemuli taisi jäädä näkemättä.

Ensimmäistä kertaa käytiin Emma- teatterissa katsomassa esitystä, tosi jännää poikien mielestä.

Varmaan taas ensi kesänä nähdään!

Meiän elukat

Koonti tämän kesän karvakamuista ja munijoista.

Ensi kesänä voi taas olla eri kuviot...

 Toukouussa syntyivät kolme suloista kissanpentua, kaksi kollipoikaa ja yksi tyttö.

 Elävä hautomakone, Lyyli. Tämä makaa kaikkien munien päällä eikä hevillä luovuta. 

Tämän pienen sai jo aikaiseksi, mutta yön aikana oli lapsensa tallonut ja se löytyi aamulla kuolleena. Ensi kerralla otetaan tipu sisälle kasvamaan.

 Ainoa taviskana, joka on edelliskeväänä otetuista hengissä. Ja muniikin vielä! Jaska-kukko pitää naiset ruodussa loistavasti.

 Alkukesästä tulleita kanoja. Nämä tulivat oikein junalla meille. Ensi keväänä varmasti jo näkee millaisia näistä tulee. Ja alkavat aikaisintaan nyt syksyllä munimaan. Kauan kesti, että kukko niitä hyväksyi, mutta on jo alkanut heille lämpeämään...

 Edith, Onnin musta kana. Hyvä hautoja myös.

 Selma. Mummokana, ikää n. 6 vuotta. Munan pyöräyttää joskus ja jouluna.

 Kesälampaat. Karitsat ovat kesän aikana ottaneet jo melkein emänsä koossa kiinni. Lähtevät omaan kotiinsa tässä elokuun aikana. Voisivat olla pidempäänkin, mutta alkavat sudet liikkua nurkissa...

Tässä nämä viimeistä päivää yhdessä. Kaksi lähti tänään uuteen kotiinsa. Itkuhan siinä kaikille tuli, pojille kova paikka, mutta nopeasti meni harmitus ohi. Eikä emokaan ole ehtinyt kaipaamaan kun yksi lapsi jäi vielä kinttuihin pyörimään.

Ensi kesäksi (mulla) on jo suunnitelmia eläimien suhteen, Isäntää täytyy ehkä vielä vähän ympäripuhua... :)

3- vuotias

Meidän vauva, Aarre, täytti muutama viikko sitten jo kolme vuotta!

Ihana isopieni kolmivuotias, jolla omaa tahtoa riittää ja voimaa on kuin pienessä kylässä.

Aarrelta kun kysyy, että kukas sä olet vastaa hän: "Äitin rakas" <3

Aina halimassa ja sylittelemässä.

Toisaalta tämä kaveri on hyvä esimerkki uhmaikäisestä. Neuvolakäyntikin meni kiukutellessa ja uhkasi hajoittaa siellä jos jotakin tavaraa. Hiuksia EI leikata, ikinä. Kynsiäkään ei leikata, paitsi lahjottaessa. Ja pesulla ei ainakaan käydä, eikä hiuksia pestä, ikinä! Eikä todellakaan hampaita, mä itte jos joku. Enkä syö jos Onnikaan ei syö. Päiväunet, nou nou. Puen paidat väärinpäin ja kengät väärään jalkaan ja valitsen just ne vaatteet mitä haluan, ja vaihdan ne vähintään kolme kertaa päivässä.

Ihana kolmevuotias! <3

 Kakuksi piti saada Diesel 10.

Isoveli oon maailman tärkein kaveri. Kaikki kolttoset tehdään yhdessä kieroillen ja syy laitetaan Aarren niskoille.

Ihan mahtava parivaljakko!

Lahjaksi toivottiin supersankarijuttuja sekä pikkulegoja, ja niitähän tuli.

Kaikista muista leluista voisi luopua kun ei niille ole käyttöä.

Parin viikon päästä on isoveljen synttärit, ja toiveena PELKKIÄ pikkulegoja.