Syksy meilläkin

Kuvapläjäys parin viime viikon varrelta.

Syksy on tullut tännekkin ja sen mukana tulleet mukavat ja ei niin mukavat puuhat.

Viereisellä pellolla paalattiin vielä muutama viikko sitten, enpä muista milloinka viimeksi olisin nähnyt paalaushommia lokakuun puolivälissä...

Lehtiä, lehtiä, lehtiä. Haravoitu on kertaa monta. Pojat nauttii lehtikasoissa möyrimisestä.

Syksyinen auringonlasku.

Ja syksyiset revontulet.

Leikkipuistojuttuja.

Kotoilua.

Ystävän luona kyläilyä.

Samaisen paalatun pellon polttoa, liekö ollut kuitenkin liian märkää paalaukseen... Mutta hienon näköistä iltamyöhäsellä.

Oma koti vähän eri perspektiivistä. I love it.

Isännän käsi ja suden jälki. Ihan arkipäivää alkaa nämä näillä nurkilla olemaan... :/

Aamulenkiltä.

Glögiä! Ostin heti kun kaupassa näin. Hullu nainen! :) Sitä ollaan joka ilta siemailtu, ihan naturellina kuitenkin.

Haravointi vol. 10. Laskin, että 7 jättivaahteraa, 9 omenapuuta, 20 luumupuuta, pari koivua, tammi, yli 20m syreeniaitaa, yli 25 terijoensalavaa ym. pusikot teettävät jonkin verran syksyllä työtä... Tiedän, lehtipuhallin. Seuraava ongelma onkin aidattu tontti. Noh, yksi kylän isäntä antaa viedä lehdet pellolleen, jonne niitä nyt on pressulla raahattu...monta kertaa eikä loppua näy. Ei sillä, ettenkö pitäisi haravoinnista, mutta kun työkin pahasti haittaa vapaa-aikaa...

Ja halloween- kemut hoidossa, viikon huippujuttu!

Päivä pääkaupungissa

Järjestettiin pojille yllätyspäivä Helsingissä.

Junaan menon tiesivät kun emme osanneet siitä hiljaakaan olla. Ja taas laskettiin tarkkaan päiviä, että koska sinne junaan oikein päästään!

Loistojuttu tuo lasten leikkipaikka! :)

        

Pasilan asemalla jäätiin pois ja käveltiin ylläripaikkaan eli Sea Lifeen. Hait ja muutkin kalat ovat tällä hetkellä aika in!

Paljon oli nähtävää, mutta vilkkaat pikkupojat tuntien paljon myös jäi nähtävää...

Koko ajan sai silmät olla selässäkin ettei varsinkaan pienempi päässyt häviämään.

Lintsilläkin tuli varsin koleasta säästä huolimatta kierreltyä. Onni oli ihan täpinöissään päästessään huvipuistoon, mutta varsin arkana poikana ei moneenkaan laitteeseen todellisuudessa uskaltaisi...

Noita autojakin halusi ajaa, ajelun jäädessä noin puoleen minuuttiin... Mutta pääasia, että pääsi kokeilemaan. 

Lapsen ilo ja onni on parasta maailmassa! <3

Taas jatkettiin jalkapatikalla. Varmaankin olisi vaikka ratikalla päässyt, mutta pakko myöntää, että äiti ei osaisi niitä edes käyttää... :/

Mutta hyvin jaksettiin kävellä vaikka nälkä oli jo kova.

Pojat pääsivät varmaan ensimmäistä kertaa elämässään syömään muualle kuin Heselle. Mentiin sen kummempia suunnittelematta Rossoon. Ja liian hienoa taisi ravintolaruoka ollakkin, lihapullatkin maistu kuulemma pahalta. (Äitin mielestä kuitenkin tosi hyviä!) Mutta elihän sitä ranskalaisilla ja ketsupillakin...

Äiteen ja iskän sapuskat oli hyviä!

Ja jälkkärijätskiä tietty!

Väsyneet matkalaiset kotona potslojo porstuan permannolla.

Kiva, joskin hyvin uuvuttava reissu. Ja kaikilla oli tosi mukavaa.

Jospa vaikka kesämmällä uusiksi niin ehkä tarkenee... :)

Lisäystä kanalaumaan

Haettiin tossa joku viikko takaperin parveen lisää rouvia.

Nämä ovatkin oikein rotuyksilöitä, orpingtoneja, orppeja kavereitten kesken.

Kolme kappaletta näitä nyt sitten meille muutti.

Ruskea sai nimen Lyyli,

valkokirjava on jo yli 5-vuotias nimeltään Selma

ja Onnin haaveilema musta kana on Edith. Meidän 4-vuotias keksi kanansa nimen ihan itse, äitikin ihan yllättyi! :)

Valkoisilla ei edelleenkään ole nimiä, enkä kyllä niitä toisistaan erotakkaan. Aika reppanilta ne nyt näyttävätkin noitten roturouvien rinnalla...

Kukkoherrakin sai vihdoin ja viimein oikean nimen, hän on herra Hakkarainen. (Ei Teuvo vaan ihan tuo Mauri Kunnaksen kirjoista tuttu... :) )

Vanha Selma-rouva ja hra Hakkarainen ottivat kovasti yhteen kanojen tullessa parveen. Olin jo itse vähän hätää kärsimässä kun ne roikkuivat toisissaan kiinni veri lentäen. Mutta parin päivän jälkeen meno rauhottui. Kyse oli kuulemma siitä, että Selman piti testata nuoren herran auktoriteetti ja ilmeisesti se läpäisi testin. Muut kanat eivät olleet toisistaan moksiskaan.

Muniakin vielä tulee päivän pimenemisestä huolimatta, ja jompikumpi noista tummemmista pyöräyttää munansa ruskeana.

Kanalan lämpötila on toistaiseksi pysynyt plussalla, lähes -9c yöpakkasista huolimatta. Hyvin on isäntä eristänyt kun alunperin paistoi seinistä aurinko läpi.

Mutta lämpölamppua ollaan kuitenkin hankkimassa ankarampia ilmoja varten.