Mitä kuuluu eläimille...?

Kotieläintilanne elää jatkuvasti. Aina sanon, että nyt ei yhtään uutta tänä kesänä vuonna, mutta miten siinä sitten kävikään... :D

 Puput lähtivät uusiin koteihinsa. Loppujen lopuksi neljä osoittautui tytöksi ja yksi ainukainen pojaksi. 

Yksi tyttö jäi meille. (Jotta saadaan lisää poikasia ensi keväänä ;) ) 

 Viime kevään kissanpentumme Muru. Nimi on melko ironinen, melko ongelmatapaus koko kissa...

Se on sentään leikattu, joten kissanpentuja tähän taloon ei hetkeen tule.

Kanat, ankat ja puput saivat uuden laajennetun tarhan. Kokoa on nyt tuplasti viime vuoteen verrattuna. Tosin emme päästä niitä myöskään enää lainkaan vapaaksi pihalle, koska tuhosivat viime vuonna melkein kaikki mun kukkaset! Ja saatiin ankoille ikioma allas myös aitauksen sisälle. Kyllä ne nautti kun pääsivät talven jälkeen uimaan.

 Tämäkin nauttii, kanat saavat vaikka yli kävellä eikä kaveri juuri välitä.

 Ainoa poikalapsi, jolle jäi myös poikueen ainoat pystykorvat, noilla voisi lentää!

 Myös kesäasukkaat ovat saapuneet! Kolme rouvaa tuli meille tänä vuonna nurmikkoa hoitamaan. Ovat äärettömän sosiaalisia kavereita ja tunkevat väkisin syliin ja kainaloon. Murut!

 Poikien suurinta huvia on juoksuttaa lampaita perässään. Ne ovatkin syksyn tullen pelkää lihasta! :)

 Kissarouvat Roosa, Muru ja Rasmus. Rasmus täyttää tänä vuonna jo 12, varsinainen mammakissa.

Tämän kesän uudet kanatulokkaat. Myin neljä valkoista teharia pois ja otin kaksi orpingtonia tilalle. Ihan puhtaasti mentiin nyt ulkonäkö edellä...

Nämä ovat vielä ihan teinejä, täysikasvuisia ensi kesänä.

Meille jäänyt vieläkin nimetön puputyttö.

 Uusin asukki on akka-ankka. Alkoi ukko olemaan niin mustasukkainen kukon yhdestätoista kanasta, että pitihän toisenkin saada toinen rouva itselleen. Ja nyt onkin meno sillä jo rauhoittunut. Tällä akalla on vaan ihan järkky ääni!

Ja vielä tämä... 

No ei kai nyt sentään! Korkeasaaressa käytiin viime viikonloppuna ja yksi monista riikinkukoista suostui esittelemään komeuttaan.

Nää jatkaa vielä lomailua, hellettä ootellessa...!

Meiän elukat

Koonti tämän kesän karvakamuista ja munijoista.

Ensi kesänä voi taas olla eri kuviot...

 Toukouussa syntyivät kolme suloista kissanpentua, kaksi kollipoikaa ja yksi tyttö.

 Elävä hautomakone, Lyyli. Tämä makaa kaikkien munien päällä eikä hevillä luovuta. 

Tämän pienen sai jo aikaiseksi, mutta yön aikana oli lapsensa tallonut ja se löytyi aamulla kuolleena. Ensi kerralla otetaan tipu sisälle kasvamaan.

 Ainoa taviskana, joka on edelliskeväänä otetuista hengissä. Ja muniikin vielä! Jaska-kukko pitää naiset ruodussa loistavasti.

 Alkukesästä tulleita kanoja. Nämä tulivat oikein junalla meille. Ensi keväänä varmasti jo näkee millaisia näistä tulee. Ja alkavat aikaisintaan nyt syksyllä munimaan. Kauan kesti, että kukko niitä hyväksyi, mutta on jo alkanut heille lämpeämään...

 Edith, Onnin musta kana. Hyvä hautoja myös.

 Selma. Mummokana, ikää n. 6 vuotta. Munan pyöräyttää joskus ja jouluna.

 Kesälampaat. Karitsat ovat kesän aikana ottaneet jo melkein emänsä koossa kiinni. Lähtevät omaan kotiinsa tässä elokuun aikana. Voisivat olla pidempäänkin, mutta alkavat sudet liikkua nurkissa...

Tässä nämä viimeistä päivää yhdessä. Kaksi lähti tänään uuteen kotiinsa. Itkuhan siinä kaikille tuli, pojille kova paikka, mutta nopeasti meni harmitus ohi. Eikä emokaan ole ehtinyt kaipaamaan kun yksi lapsi jäi vielä kinttuihin pyörimään.

Ensi kesäksi (mulla) on jo suunnitelmia eläimien suhteen, Isäntää täytyy ehkä vielä vähän ympäripuhua... :)

Kesäasukkaat

Meille muutti toukokuun lopulla kesäasukkaita.

Yksi lammas ja sen kaksi karitsaa. :)

Nämä on kyllä niin tehokkaita ruohonleikkureita ja vielä ympäristöystävällisiä, lannoittavatkin samalla!

Saatiin tehtyä niille n. 600 neliön laidun ja katsotaan nyt, että tuleeko se riittämään koko kesäksi.

Kaikkien puiden ja puskien alimmat oksat on tehokkaasti syöty, onneksi omenia tulee paljon ylemmillekin oksille.

Äitilammas on nimeltään Aprikoosi ja se on ollut aiemminkin kesätöissä Naantalissa, Väskin seikkailusaaressa. Karitsoille emme ole antaneet mitään sen virallisempia nimiä, pojat vaihtelevat niitä aika tiuhaan...

Helppoja kesävieraita, eivät vaadi juuri mitään erityistä, puhtaan veden päivittäin ja suojan säältä. Siksi ovatkin meillä ainoastaan kesän ;)

Karitsat ovat näppäriä karkaamaan, monet kerrat on varsinkin tuo musta käynyt katselemassa, että onko ruoho vihreämpää aidan toisen puolen... Mutta onneksi se ei uskalla tosta aidan viereltä sen kauemmaksi lähteä.

Ihania kavereita, joilla on jatkuva halipula ja tunkevat syliin rapsuteltaviksi!