Nyt saa jouluttaa!

Niin ja ihan jo luvan kanssa kun ensimmäinen adventti on takana. Mua on kylläkin jouluttanut jo kuukauden päivät, koska olen ajatellut olevani tänä vuonna riittävän ajoissa ehtiäkseni tehdä kaiken.

Ja taidanpa olla aika jouluihminenkin, ja nyt on joulun vietolle vielä niin ihanat puitteet! ♡

Ja paljon on jo tehtykin;

*piparit leivottu (ja syöty) kertaalleen

*korvapuustit leivottu

*joulutekstiilejä kotiin vaihdettu

*pihavalot laitettu

*ikkunoihin kynttilät laitettu

*joulukortit ostettu ja kirjoitettu

*glögitelty

*hyasintteja ostettu

*suurin osa lahjoista ostettu ja loputkin suunniteltu

*havukoristeet tehty 

*kahdet joulumarkkinat kierretty

Olikohan siinä kaikki... 

Ensi vuonna aloitan vielä aikaisemmin, koska töihin paluu haittaa kummasti vapaa-aikaa.

Kuvia viikon varrelta:

Piparimestari

Ei niin jouluiset piparit

Ensimmäiset joulumarkkinat kotiseutumuseolla

Pullamestarit

Elämäni ensimmäiset korvapuustit, joo o! Eivät ehkä kelpaisi korvapuustien kauneuskisaan ihan vielä! :)

 Tänään käytiin äitini ja Aarren kanssa Turun vanhan suurtorin joulumarkkinoilla, niistä kuvia vielä toisella kertaa...

Illalla juotiin pikkujoulukaffet kera torttujen ja pullien.

Ja isäni naputteli listoja seinään, jeij, enää ruokakomero! :)

Meidän keittiö on kodin sydän

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä tulee...

Murheenkryyni: Ikean Domsjö-allas jouduttiin hakemaan Espoosta saakka.

Näkymä eteisen ovelta

Näkymä kammarin ovelta, toisin sanoen, ruokailuhuoneemme ovelta

Huomenna haetaan listat ja sitten saan verhotkin ikkunoihin. Ruokakomero on vielä vähän kesken, mutta kohta kuitenkin valmis.

Siinä se, sisäremonteista varmaan suurin on nyt tehty!

Ja jotta totuus ei pääse unohtumaan, pari kuvaa vielä vanhasta köökistä...

Jotain eroa huomattavissa?? ;)

Toimelias torstai

Viime torstaina sain jostain syystä aikaiseksi paljon enemmän kuin yleensä...

Leivottiin Aarren kanssa porkkanasämpylöitä,

Maalasin pojille kaapinpäädyn liitutaulumaalilla, jotta pääsevät piirtelemään. Aarren liitu vaan ei meinaa oikein pysyä tolla alueella... 

Haettiin havuja pikku projekteja varten ja ihan tontin rajalta... ;)

Laitettiin pihakuuseen valot. (Ei ihan helppo homma pikkutarkalle ihmiselle...)

Kuusessa on kahta eri valosarjaa, mutta kumpikaan ei ole vihreä kuten kuva näyttää.

Tekisi mieli enemmänkin valoja laittaa, mutta ans kattoo nyt mitä tehdään.

Tänään teimme matkan kohti Espoota ja Ikeaa koko perheen voimin. Täytyy lähteä kauas kun ei läheltä löydy... lisää tästä murheenkryynistä myöhemmin, kuten myös valmiista keittiöstä. 

Maalta kaupunkiin...

...Suuntasi äitin ja Onnin sunnuntainen retki.

Poika on jo kauan höpöttänyt bussiin menemisestä niin tottakai se piti toteuttaa!

 Malttamattomana odoteltiin paikallisen keskustamme bussipysäkillä kunnes bussi tuli. Matka täältä Turkuun ottaa bussilla sen 45min ja autolla puolisen tuntia.

Tällä aikaa innostunut matkaaja nukahti ja nukkui puolet matkasta.

Ja voi niitä kirkkaita, teevadin kokoisia silmiä kun hypättiin bussista pois!

Paljon autoja, ihmisiä, kauppoja!

Pieni maalaispoika oli ihan ihmeissään.

Käytiin vähän Hansassa kiertämässä ja moikkaamassa Teija - tätiä, joka oli Åblogilaisten myyjäistapahtumassa myymässä tuotteittaan.

Ja reissun kohokohta oli syöminen. Onni olisi jo bussista pois astuttuaan halunnut lähimmällä Heselle, mutta malttoi kuitenkin odottaa.

Eipä tuo pieni poika (tai iso äijä, niin kuin Onni itseään kuvailee...) jaksanut kuin puolet ateriastaan syödä, mutta oli äidillä naurussa pitelemistä kun joka ranskalaisen jälkeen kuului: " nam nam, nannaa, mmm..." :)

Parin tunnin reissun jälkeen palattiin bussilla kotiin ja taas reipas retkeilijä nukahti. Olisi kyllä voinut itsekin, on se bussin heiluminen ja hyrinä aika rauhoittavaa...

Olisi ollut enemmänkin kuvia meidän retkestä, mutta multapa hajos taas puhelin ja kuvat jäi sinne! Jo toinen puhelin 2kk sisään... :/

Ja kun syömisestä puhuttiin, on myös meidän Aarre siinä aika hyvä. :) Tämä äitin pieni vauva, 1v4kk, ei anna välillä äitin lainkaan syöttää kun nyt on vaan mä ite! Ja aika hyvin se puurolusikka sinne suuhun uppoaakin...

Ensi lauantaina olisi Turussakin joulunavaus. Ajateltiin mennä joulupukkia katsomaan, ellei tule pakollista reissua Espoon Ikeaan altaan hakureissulle... on se kumma kun ei niitä tunnu Raisioon saakka liikenevän...

Ensi kerralla jo ehkä juttua VALMIISTA keittiöstä...

Keittiössä kukkii...

Nyt nimittäin juhannusruusu.

Tapetiksi halusin jonkun 1920-luvun tyylisen ja Tapettitalosta löytyikin sopiva. Tapetti on siis Ritva Kronlundin Juhannusruusu.

 Olen tosi tyytyväinen. Yksi rulla piti vaihtaa, koska siinä oli tuota keltaista väriä levinnyt vähän muuallekin kuin oli tarkoitus. No vaihto sujui kivuttomasti ja loppujen lopuksi vaihdettu rulla jäi käyttämättä, koska kaksi rullaa riitti. Isäntä kehui helposti tapetoitavaksi vaikka paperitapettia onkin, laadukkaan oloista.

Tässä tämä lattiaprojekti. Isäni toi hiomakoneen, mutta en tullut toimeen sen kanssa. :)

Joten hioin koko lattian käsin. Taas tuli kulutettua kaikki Aarren päiväuniajat tällä kertaa lattian parissa ja kyllä siihen tunteja kuluikin. Mussa taitaa asua kuitenkin pieni perfektionisti, enkä koskaan mene sieltä mistä aita on matalin.

Lattiasta hiottiin siis vain vanha maalipinta rikki.

Sen jälkeen imurointia ja kevyt pölyjen pesu.

Lattiamaaliksi valikoitui Uulan puulattiamaali. Yllättävän peittävää tavaraa, yhden maalauskerran jälkeen näytti jo tuolta kuin viimeisessä kuvassa. Toinen kerros maalattiin viikon päästä tosta.

Maalin haju on melkoinen, mutta kyllä sen nyt kestää.

Nyt toivotaan, että maali pysyy ja yritetään varjella sitä kolhuilta. Jep, katsotaan vaan miten kauan sitä jaksaa vahdata ja joku kaunis päivä tuo pieni korjaaja onkin vähän korjaillut ja lyönyt tusina naulaa lattiaan pystyyn.

Noh, elämä on. :)

Nykyhetkessä keittiö on jo viittä vaille valmis. Ne listat. Ja pari muuta...

Isienpäivää + muita viikon touhuja

Tänään juhlittiin isejä.

Me juhlittiin ensin aamulla kotosalla meidän perheen isiä, tehtiin aamupalaa (puuhellalla) ja lahjottiin. Aamupalan jälkeen isi tarttuikin paneelinpätkiin ja iski loput seinälle. :) Täällä ei ole näköjään päivääkään ilman remppaa...

Ruokailemaan mentiin pappalaan tai pipo-pappan kotti niin kuin Onni sanoo ja illalla vielä isopappalle. Ukki nähtiinkin jo eilen ja joka paikkaan ei noiden lapsukaisten kanssa samana päivänä ehdikkään. Miehen isää, eli toista pappaa mennään varmaan moikkaamaan ensi viikonloppuna.

Onnin oma tuotos hoidosta.  Tämän lisäksi isi sai Onnilta tyynyliinan, johon oli painettu Onnin piirros meidän perheestä. <3

Isin tärkeimmät

Tällä viikolla saatiin tännekin ensilumi, joka on nyt jo kylläkin vain muisto. Mutta kaikki otettiin siitäkin vähästä Onnin kanssa irti.

Piha kolattiin ja lumiukkokin saatiin aikaiseksi. Rattikelkka, sukset ja potkukelkkakin olisi tarvinnut raahata tallista, mutta ne saavat vielä kuitenkin odottaa todellista talvea.

Ja arvata saattaa kenellä on vielä haravointi kesken. Aarren kanssa haravointiin samana päivänä kun lunta alkoi sataa, mutta vielä olisi urakkaa jäljellä.

Puolen hehtaarin pihasta kun suurin osa on lehtien peitossa niin ei se ole ihan yhden päivän juttu...

Mutta jospa huomenna jatketaan...

Keittiökin on jo niin hyvässä kuosissa että! Isäntä alkoi jo miettimään, että mitä ihmettä sitten tehdään kun se on viimeistä listaa myöden valmis... Mitäköhän, ei täältä työ tekemällä lopu.

Siksi tällainen ikuisuusprojekti haluttiinkin. :)

Seinillä taasen

Poistettuamme JOKA seinältä cyproc-levyt ja muut ylimääräisyydet, tehtiin sähkötyöt. Oli sellaista johtosekamelskaa että huh huh. Mutta kai ne jotenkin saatiin nyt järkevöityä.

Miehet työn touhussa...

Tämän jälkeen levytimme ikkunaseinät huokoleijonalla, eli toisin sanoen puukuitulevyillä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pinkopahvitus, mutta se osottautui ainakin itselle ihan hepreaksi vaikka kuinka ohjeita luki.

Lisäksi nämä huokolevyt myös hoitavat eristyksen, ulkoseinien villojen lisäksi.

Levyjen päälle tuli makulatuuripaperia ja levyt piti liisteröidä kertaalleen ennen paperien liisteröintiä, koska levyt imevät muutoin niin paljon liisteriä itseensä etteivät olisi paperit seinällä pysyneet...

Paperoinnin tarkoituksena on pintojen tasoittaminen, levyjen saumakohtiin laitoimme vielä saumanauhaa.

Liisteröintiä...

Ja makulatuuripaperit seinällä...

Ja siinäpä näkyvät jo paneelitkin.

Helmipaneelia rintakorkeudella. Tämän rintakorkeuden googlasin jostain ja sitä on mm. 1920-luvulla käytetty. Rintakorkeuden saa kertomalla huoneen korkeuden 0,62:lla. Meillä se on n.180 cm.

Pitäisi nyt hirsien ainakin päästä hengittelemään kun ollaan yritetty tehdä kaikki oikein.

Päivitykset tulee nyt todellisuudessa noin viikon viivellä johtuen kuvien siirto-ongelmista...

Meillä päivät on nyt vaan pelkkää keittiötä. Mutta onneksi loppu jo häämöttää! :)
Viikko eletty jo ilman keittiötä. Siis ilman sähköjä siellä tai juoksevaa vettä. Eli ruoat on tehty puuhellalla ja tiskit tiskattu vessassa. Ei kovin mielekästä, ei. Oppii sitten taas arvostamaan nykytekniikan ihmeitä...

Huomenna ajattelin vielä tarttua haravan varteen ja yrittää vähän ruokota pihaa.

Toisaalta toivon, että tulisi vaan lunta ja peittäisi kaiken alleen. Poissa silmistä, poissa mielestä...

Pitääkö ihmisen aina vaan ottaa jostain stressinaihetta vaikka ei olisi ihan pakko.

Mutta ei mua kyllä ole tehty paikallakaan olemaan.

Kyllä sitä sitten talvella ehtii levätä laakereillaan, ehtiihän? :)