Talvihommeleita

Aika rientää ihan hirveetä vauhtia kevääseen päin, tuli sentään sopiva väli tallettaa tänne talvimuistoja.

 Tänä talvena ei ole mittari tainnut täällä mennä juurikaan yli -20c *kopkop*, mutta kylmimpinä päivinä on myös leivinuunia lämmitetty. Sillä lämpiää koko talo yläkertaa myöden. Ja samalla valmistuu joskus ruoatkin...

 Neiti 4kk päätti alkaa istumaan melko ajoissa ja prinsessasitteri joutui vaihtamaan omistajaa. Mihin noilla lapsilla on niin kiire...

 Naapuripellolle muodostui hieno luonnonjää, juuri sopivan kokoinen poikien luistelua varten. Aarrekin uskaltautui ekaa kertaa luistimille ja hienosti meni heti!

 Ihana hymytyttö, Toive on aina iloinen, ei juuri turhasta valita. Kaikille niin rakas.

 Vesikriisi. Paikkakuntamme on ollut uutisotsikoissa viikkoja vesijohtovedessä olleiden pöpöjen takia. Nyt ongelma alkaa olemaan selätetty kloorauksen ja huuhtelujen jälkeen, edelleen vedet keitettävä. Ei sitä uskoisi mihin kaikkeen ja miten paljon sitä vettä tarvitaan ennen kuin sitä joutuu kotiin  muualta kantamaan, huh.

 Pilkillekkin on tänä talvena päästy ja ehditty. Miehen siskon perheen mökillä viikko sitten kyläiltiin, pilkittiin ja grillailtiin makkaraa. Muutamia kalojakin saatiin kissoille kotiin viemisiksi.

Ajatukset on jo siirretty kevääseen, onhan maaliskuuhun enää muutama viikko ja silloin on ainakin omasta mielestäni virallisesti kevät, IHANAA!

Kesäkuu kuvina

Niin se vaan meni johonkin kokonainen kuukausi. Vuoden paras kuukausi, vaikka sää oli tänä(kin) vuonna surkea muutamaa lämmintä päivää lukuunottamatta. Yritettiin silti ottaa ilo irti joka päivästä ja tehdä juttuja, joita voi talven kylminä päivinä muistella ja odottaa seuraavaa kesäkuuta.

 On leivottu. Kun kaapista ei löydy mitään hyvää, täytyy tehdä sitä itse.

 Lapset nauttii, satoi tai paistoi.

Pihaa ikuistettu joka suunnasta.

 Syreenit olivat tänäkin vuonna upeat. Harmi, että niiden kukinta-aika on niin lyhyt. Ihailtavaa riittää meillä kymmeniä metrejä, enempi tuota lilaa, mutta myös hiukan valkoista. Myös likusterisyreeni alkaa nyt vasta kukkia ja se on aivan täynnä kukkia. 

 Niin, terassi! Mainitsinkohan siitä jo aiemmin... Tuollainen pation tapainen tuli talon päätyyn, myöhemmin sen päälle tulee myös pergola. Ihanaa kun on tasainen paikka, mihin sai nuo ulkokalusteet. Laattaa olisin halunnut, mutta kaadon vuoksi se ei talon syrjään onnistunut. Ehkä joskus myöhemmin pihan puolelle sitten... kera paviljongin.

Katsottiin tuota pation paikkaa sillä silmällä, että se tulisi tietenkin mahdollisimman suojaiseen paikkaan. Noh, talon pääty oli keväällä ainoa paikka, johon ei juurikaan tuullut, ja miten kävi. Nyt on tuullut joka päivä niin, että tukka lähtee! Joten se siitä. 

 Lenkkeiltykin todistetusti on... ainakin tämän kerran... :) 

 Herra "olentarkkavaatteistanijavaihdanniitämonestipäivässä" lähdössä kauppaan.

 Omasta maasta.

 Pojat kävivät heittämässä talviturkitkin miehen siskon perheen mökillä. Yksi niistä lämpimistä päivistä kun oli.

 Viime vuonna jäivät unikot kukkimatta kun minä vetelin ne maasta luullen niitä rikkaruohoiksi... :) Nyt kukkivat hienosti!

 Ja ihan ite tein! Oli muka pakko saada portaat tälle tasamaatontille...

Oman maan uudet perunat, voiko parempaa olla?!

"Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä..." Näin toivotaan. Nyt on 4 veen sekä poikien yhteisten kaverisynttärien suunnittelu kuumimmillaan. Kivaa touhua toi juhlien suunnittelu, kun vaan vois pitää juhlia vaikka joka viikko... :)

Mitä kuuluu eläimille...?

Kotieläintilanne elää jatkuvasti. Aina sanon, että nyt ei yhtään uutta tänä kesänä vuonna, mutta miten siinä sitten kävikään... :D

 Puput lähtivät uusiin koteihinsa. Loppujen lopuksi neljä osoittautui tytöksi ja yksi ainukainen pojaksi. 

Yksi tyttö jäi meille. (Jotta saadaan lisää poikasia ensi keväänä ;) ) 

 Viime kevään kissanpentumme Muru. Nimi on melko ironinen, melko ongelmatapaus koko kissa...

Se on sentään leikattu, joten kissanpentuja tähän taloon ei hetkeen tule.

Kanat, ankat ja puput saivat uuden laajennetun tarhan. Kokoa on nyt tuplasti viime vuoteen verrattuna. Tosin emme päästä niitä myöskään enää lainkaan vapaaksi pihalle, koska tuhosivat viime vuonna melkein kaikki mun kukkaset! Ja saatiin ankoille ikioma allas myös aitauksen sisälle. Kyllä ne nautti kun pääsivät talven jälkeen uimaan.

 Tämäkin nauttii, kanat saavat vaikka yli kävellä eikä kaveri juuri välitä.

 Ainoa poikalapsi, jolle jäi myös poikueen ainoat pystykorvat, noilla voisi lentää!

 Myös kesäasukkaat ovat saapuneet! Kolme rouvaa tuli meille tänä vuonna nurmikkoa hoitamaan. Ovat äärettömän sosiaalisia kavereita ja tunkevat väkisin syliin ja kainaloon. Murut!

 Poikien suurinta huvia on juoksuttaa lampaita perässään. Ne ovatkin syksyn tullen pelkää lihasta! :)

 Kissarouvat Roosa, Muru ja Rasmus. Rasmus täyttää tänä vuonna jo 12, varsinainen mammakissa.

Tämän kesän uudet kanatulokkaat. Myin neljä valkoista teharia pois ja otin kaksi orpingtonia tilalle. Ihan puhtaasti mentiin nyt ulkonäkö edellä...

Nämä ovat vielä ihan teinejä, täysikasvuisia ensi kesänä.

Meille jäänyt vieläkin nimetön puputyttö.

 Uusin asukki on akka-ankka. Alkoi ukko olemaan niin mustasukkainen kukon yhdestätoista kanasta, että pitihän toisenkin saada toinen rouva itselleen. Ja nyt onkin meno sillä jo rauhoittunut. Tällä akalla on vaan ihan järkky ääni!

Ja vielä tämä... 

No ei kai nyt sentään! Korkeasaaressa käytiin viime viikonloppuna ja yksi monista riikinkukoista suostui esittelemään komeuttaan.

Nää jatkaa vielä lomailua, hellettä ootellessa...!