Eloa vanhassa hirsitalossa maalla, talon ja pihan laittoa sekä lapsiperheen jokapäiväistä elämää

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kuultovalkoiset hirret...

Tai niistä piti tulla kuultovalkoiset... Emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä yhden kerran käsittelyyn, joten vetäisimme toisen kerroksen ja eipä voi enää paljoa kuultovalkoisesta puhua.
Kuvat puhukoon puolestaan... :)




Nyt onkin viikonloppuna ahkeroitu muitten seinien parissa, huokolevytystä, makulatuuripaperia, paneelia ja hei, sähkötyötkin jo tehty!
Ai niin, katto maalattu, kolmeen kertaan!
Vähän ollaan aikataulusta (tai oliko meillä edes sellaista...) jäljessä, mutta hiljaa hyvää tulee.

Eteinen on täynnä kodinkonetta (myös yksi vääränlainen jääkaappi, joka vaihtuu...) ja huomenna tulevat kaapit.
Voiton puolella ollaan tässä projektissa!
Valitettavasti isännän selkä sanoi sopimuksensa irti, joten taitaa jäädä lattialla konttaaminen ja hiominen emännän harteille... Mutta enköhän mä selviä. :)

Mulla olisi niin paljon kivoja kuvia puhelimessa, mutta kun oma Samsungini näyttö hajosi ja nyt käytössä joku onneton Lumia niin en saa kuvia koneelle... :/

Lisää seiniä seuraavallakin kerralla...

lauantai 18. lokakuuta 2014

Mitä kuuluu keittiöon??

Keittiöremppa vaikuttaa olevan aika hyvällä mallilla. Vanhat kaapit purettu, seinistä levyt poistettu ja lattiasta muovimatto poistettu.

Katosta löytyneet vanhat helmipaneelit ovat olleet työn alla nyt viikon verran.
 Minä ja kaavinrauta, noin kymmenen tuntia yhteistyötä. Hikeä, verta ja kyyneliä. No ei kyyneleitä vaikka ei se kaukana ollut. Sisulla ja kädet rakoilla sain kun sainkin vanhat lohkeilevat maalit pois. Aina Aarren päiväunien aikaan tartuin toimeen...
Kevyt hionta päälle ja avot!

Tänään kun torppa hiljeni ja lapset saatiin nukkumaan, oli vain minä, pensseli ja Uulan maalipönikkä.
Ihan puhtaan valkoista vaan pintaan ja näyttää jo yhden kerran jälkeen hyvältä. Alle siis jäi sekä valkoista vanhaa maalia että sellaista vanhan vihreää...

Ai onko niska-hartiaseutu jumissa...



Keittiö on nyt aika...hmm, toimiva. :)


Tänään kävi sähkömies ihmettelemässä tuota johto*elvettiä.
Mutta hyvä siitäkin vielä saadaan.
Parin viikon päästä näyttää jo paljon paljon paremmalta!
(Pare olisikin kun Gigantin auto pakittaa pihaan jo maanantaina ja uudet kaapistot kuun vaihteessa!)

Ja huomenna edessä toinen rupeama katon maalauksessa, vaikkakin isäntä lupasi sen hoitaa. :)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Syksy meillä

Syksy se on täälläkin, ei auta kieltäminen.
Vuodenaika, jossa ei ole mitään hyvää.
Vuodenaika, jota seuraa puoli vuotta ankeaa pimeyttä ja palelua pakkasen ja lumen keskellä.
Joka tapauksessa yritin löytää syksystä jotain parempaakin...
Pihalla on kaunista kun on taas eri värejä, varsinkin silloin kun aurinko paistaa jostain puiden ja tallin välistä maata viistäen laiskasti.







Nyt on ainakin lehtipuita ja lehtiä vaikka muille jakaa. 
Haravaa pitäisi heiluttaa vähän siellä sun täällä, mutta en taida ottaa siitä mitään paineita.
Nyt urakoidaan keittiötä. Vanhan purkaminen on hyvässä vauhdissa ja uudet kaapit tulossa reilun parin viikon päästä. Siihen mennessä tarvitsisi saada kaikki pinnat uusiksi. Plus putki- ja sähköhommat. Huoh.

Ajatus jo uudesta keittiöstä piristää kummasti ankean syksyn keskellä.
Ja onhan pihallakin oleminen syksyllä ihan mukavaa. Kunnon syysmyrskyt on ihania, ilman sadetta.



perjantai 3. lokakuuta 2014

Päivähoitolainen


Meidän reipas ja eläväinen poika Onni 3v. aloitti syyskuun alussa päivähoidon perhepäivähoitajalla.
Onni on hoidossa kaksi tai kolme päivää viikossa, riippuu siitä onko heillä jotain järjestettyä ohjelmaa.
Itse olen kuitenkin Aarren kanssa vuoden vaihteeseen saakka kotona, jonka jälkeen Aarre aloittaa samassa hoitopaikassa.
En ole oikeen koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lapset laitetaan hoitoon ja äiti on silti kotona. Enkä ymmärrä edelleenkään jos lapsi viettää hoidossa sen viisi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä.

"Annathan minun olla vapaapäivät ja lomat kanssanne, tärkeimmät ihmiseni ja lapsuuteni kuluu niin äkkiä..."
Näin sanotaan kunnan perhepäivähoito-ohjevihkosessakin.

3-vuotias erittäin aktiivinen ja meneväinen poika tarvitsi kuitenkin mielestämme muutakin aktiviteettia kuin äidin ja vauvan kanssa kotona oleminen, joten mielestämme tämä pari päivää viikossa, kuusi tuntia päivässä hoidossa-ratkaisu on oikea. Ja jos totta puhutaan, on äitikin välillä ollut ihan puhki noiden pienten poikien kanssa.
Ja mikä ihaninta, Onni on alusta asti tykännyt tosi paljon olla hoidossa. Siellä on kavereita ja tyttöystäväkin jo. :) Hoidossa Onni myös syö ja pukee itse. Siivoaa lelut ja on äärettömän reipas. Näitä ihmeitä harvemmin kotona tapahtuu.
Ajateltiin myös Onnin hitaan puheen kehityksen kannalta, että päivähoito on hyväksi.
Yhden päivän Onni on ehtinyt olla kipeänä ja pois hoidosta ja heti harmitti kun ei päässyt hoitoon.
Ja mitä ihania askartelutuotoksia ollaan saatu, ei voinut olla äiti itkemättä onnenkyyneleitä pienen poikansa esitellessä kättensä jälkiä. <3


Ollaan oltu tosi tyytyväisiä hoitopaikkaan, joka sijaitsee 5min ajomatkan päässä kotoa. Onni oli aiemminkin vuoden verran toisella perhepäivähoitajalla ja tämä hoitomuoto on meille paras. Jotenkin vieroksun päiväkotia ja niiden isoja ryhmäkokoja. Varsinkin ihan pienen lapsen kohdalla. Riittääkö huomio, riittävätkö sylit??
Toki Onni olisi valmis päiväkotiinkin, mutta kun Aarre aloittaa tammikuussa 1v.5kk:n iässä hoidon, on parasta, että pojat saavat olla samassa hoitopaikassa.
Olisihan se ihanaa olla se kolme vuotta kotona, mutta pankkikin vaatii omansa takaisin. Näin se elämä vaan menee eikä muuta voi.

Ei ole kyllä yhtään ikävä niitä kiireisiä aamuja kun herättiin kukonlaulun aikaan ja piti saada lapsi hoitoon ja itsensä töihin. Ja nyt niitä lapsia on kaksi. Onneksi (?) mulla on vuorotyö niin ei tarvitse aina viitenä päivänä viikossa herätä. :)
Tervetuloa ruuhkavuodet tännekkin!
Nyt nautitaan vielä näistä viimeisistä kuukausista kotona.