Päivähoitolainen

Meidän reipas ja eläväinen poika Onni 3v. aloitti syyskuun alussa päivähoidon perhepäivähoitajalla.

Onni on hoidossa kaksi tai kolme päivää viikossa, riippuu siitä onko heillä jotain järjestettyä ohjelmaa.

Itse olen kuitenkin Aarren kanssa vuoden vaihteeseen saakka kotona, jonka jälkeen Aarre aloittaa samassa hoitopaikassa.

En ole oikeen koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lapset laitetaan hoitoon ja äiti on silti kotona. Enkä ymmärrä edelleenkään jos lapsi viettää hoidossa sen viisi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä.

"Annathan minun olla vapaapäivät ja lomat kanssanne, tärkeimmät ihmiseni ja lapsuuteni kuluu niin äkkiä..."

Näin sanotaan kunnan perhepäivähoito-ohjevihkosessakin.

3-vuotias erittäin aktiivinen ja meneväinen poika tarvitsi kuitenkin mielestämme muutakin aktiviteettia kuin äidin ja vauvan kanssa kotona oleminen, joten mielestämme tämä pari päivää viikossa, kuusi tuntia päivässä hoidossa-ratkaisu on oikea. Ja jos totta puhutaan, on äitikin välillä ollut ihan puhki noiden pienten poikien kanssa.

Ja mikä ihaninta, Onni on alusta asti tykännyt tosi paljon olla hoidossa. Siellä on kavereita ja tyttöystäväkin jo. :) Hoidossa Onni myös syö ja pukee itse. Siivoaa lelut ja on äärettömän reipas. Näitä ihmeitä harvemmin kotona tapahtuu.

Ajateltiin myös Onnin hitaan puheen kehityksen kannalta, että päivähoito on hyväksi.

Yhden päivän Onni on ehtinyt olla kipeänä ja pois hoidosta ja heti harmitti kun ei päässyt hoitoon.

Ja mitä ihania askartelutuotoksia ollaan saatu, ei voinut olla äiti itkemättä onnenkyyneleitä pienen poikansa esitellessä kättensä jälkiä. <3

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä hoitopaikkaan, joka sijaitsee 5min ajomatkan päässä kotoa. Onni oli aiemminkin vuoden verran toisella perhepäivähoitajalla ja tämä hoitomuoto on meille paras. Jotenkin vieroksun päiväkotia ja niiden isoja ryhmäkokoja. Varsinkin ihan pienen lapsen kohdalla. Riittääkö huomio, riittävätkö sylit??

Toki Onni olisi valmis päiväkotiinkin, mutta kun Aarre aloittaa tammikuussa 1v.5kk:n iässä hoidon, on parasta, että pojat saavat olla samassa hoitopaikassa.

Olisihan se ihanaa olla se kolme vuotta kotona, mutta pankkikin vaatii omansa takaisin. Näin se elämä vaan menee eikä muuta voi.

Ei ole kyllä yhtään ikävä niitä kiireisiä aamuja kun herättiin kukonlaulun aikaan ja piti saada lapsi hoitoon ja itsensä töihin. Ja nyt niitä lapsia on kaksi. Onneksi (?) mulla on vuorotyö niin ei tarvitse aina viitenä päivänä viikossa herätä. :)

Tervetuloa ruuhkavuodet tännekkin!

Nyt nautitaan vielä näistä viimeisistä kuukausista kotona.