Maalari maalas...lattiaa.

Tällainen tuuliviiri kun olen niin kyllästyin jo keittiön valkoiseen lattiaan, jossa näkyy joka ikinen roska ja kahviläikkä.

Ensin siitä piti tulla harmaa, mutta vasta maalikaupassa tehtiin päätös ja

tadaa, tämmöinen siitä sitten tuli!

Vanha vihreä. I love it!

Ja vastoin kaikkia perinneremontoijan sääntöjä, maalimme on Betolux aquaa.

Ei oikeen lapsiperheessä toimi tuo monen päivän kuivumisaika mitä noissa Uulankin maaleissa on.

Ja no hätä, meidän lattia hengittää muutenkin, sukat vaan pyörii jaloissa kun niin paljon tuulee lattian raoista! :)

Ja toinen suuren suuri remppakohde on täsä:

Ja kun emäntä otti vasaran kätteen ja pääsi purkamaan patoutuneet aggressionsa, näytti tulos tältä:

Pal parempi, eiks vaan?

Seinää ei ole kovin hellästi kohdeltu piippua rapatessa ja se vaatii pientä entrausta.

Uunin toisen puolen hirsiseinä on tarkoitus vielä kaivaa esiin joskus.

En tiedä koska tämä olkkarin remppa jatkuu, mutta kaikki aikanaan...

Keittiön kaappi

Ostin viime vuoden puolella yhdeltä mukavalta pariskunnalta kaksi wanhaa nojatuolia ja tämän kaapin:

Kaappi oli ennen tuollainen tummanvihreä ja hiolalla alta paljastui jostain kohtaa valkoista ja toisesta oranssia. Ja punaiset ristit molemmissa ovissa ja punaiset nupit, eli vanha lääkekaappi siis tämä on ollut.

Ristit olisin halunnut jättää esiin, mutta se ei mitenkään nätisti onnistunut.

Pohjatyöt tehtiin vähän vasemmalla kädellä, mutta pulitinhan tästä hurjat 9 euroa, joten en alkanut pilkkua viilaamaan.

Ja nykyään tämä näyttää tältä:

Maali on Uulan kalustemaali ja sävynä rypäle.

Aika söpö kaappi ettenkö sanois. :)

Meidän keittiö on kodin sydän

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä tulee...

Murheenkryyni: Ikean Domsjö-allas jouduttiin hakemaan Espoosta saakka.

Näkymä eteisen ovelta

Näkymä kammarin ovelta, toisin sanoen, ruokailuhuoneemme ovelta

Huomenna haetaan listat ja sitten saan verhotkin ikkunoihin. Ruokakomero on vielä vähän kesken, mutta kohta kuitenkin valmis.

Siinä se, sisäremonteista varmaan suurin on nyt tehty!

Ja jotta totuus ei pääse unohtumaan, pari kuvaa vielä vanhasta köökistä...

Jotain eroa huomattavissa?? ;)

Keittiössä kukkii...

Nyt nimittäin juhannusruusu.

Tapetiksi halusin jonkun 1920-luvun tyylisen ja Tapettitalosta löytyikin sopiva. Tapetti on siis Ritva Kronlundin Juhannusruusu.

 Olen tosi tyytyväinen. Yksi rulla piti vaihtaa, koska siinä oli tuota keltaista väriä levinnyt vähän muuallekin kuin oli tarkoitus. No vaihto sujui kivuttomasti ja loppujen lopuksi vaihdettu rulla jäi käyttämättä, koska kaksi rullaa riitti. Isäntä kehui helposti tapetoitavaksi vaikka paperitapettia onkin, laadukkaan oloista.

Tässä tämä lattiaprojekti. Isäni toi hiomakoneen, mutta en tullut toimeen sen kanssa. :)

Joten hioin koko lattian käsin. Taas tuli kulutettua kaikki Aarren päiväuniajat tällä kertaa lattian parissa ja kyllä siihen tunteja kuluikin. Mussa taitaa asua kuitenkin pieni perfektionisti, enkä koskaan mene sieltä mistä aita on matalin.

Lattiasta hiottiin siis vain vanha maalipinta rikki.

Sen jälkeen imurointia ja kevyt pölyjen pesu.

Lattiamaaliksi valikoitui Uulan puulattiamaali. Yllättävän peittävää tavaraa, yhden maalauskerran jälkeen näytti jo tuolta kuin viimeisessä kuvassa. Toinen kerros maalattiin viikon päästä tosta.

Maalin haju on melkoinen, mutta kyllä sen nyt kestää.

Nyt toivotaan, että maali pysyy ja yritetään varjella sitä kolhuilta. Jep, katsotaan vaan miten kauan sitä jaksaa vahdata ja joku kaunis päivä tuo pieni korjaaja onkin vähän korjaillut ja lyönyt tusina naulaa lattiaan pystyyn.

Noh, elämä on. :)

Nykyhetkessä keittiö on jo viittä vaille valmis. Ne listat. Ja pari muuta...

Seinillä taasen

Poistettuamme JOKA seinältä cyproc-levyt ja muut ylimääräisyydet, tehtiin sähkötyöt. Oli sellaista johtosekamelskaa että huh huh. Mutta kai ne jotenkin saatiin nyt järkevöityä.

Miehet työn touhussa...

Tämän jälkeen levytimme ikkunaseinät huokoleijonalla, eli toisin sanoen puukuitulevyillä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pinkopahvitus, mutta se osottautui ainakin itselle ihan hepreaksi vaikka kuinka ohjeita luki.

Lisäksi nämä huokolevyt myös hoitavat eristyksen, ulkoseinien villojen lisäksi.

Levyjen päälle tuli makulatuuripaperia ja levyt piti liisteröidä kertaalleen ennen paperien liisteröintiä, koska levyt imevät muutoin niin paljon liisteriä itseensä etteivät olisi paperit seinällä pysyneet...

Paperoinnin tarkoituksena on pintojen tasoittaminen, levyjen saumakohtiin laitoimme vielä saumanauhaa.

Liisteröintiä...

Ja makulatuuripaperit seinällä...

Ja siinäpä näkyvät jo paneelitkin.

Helmipaneelia rintakorkeudella. Tämän rintakorkeuden googlasin jostain ja sitä on mm. 1920-luvulla käytetty. Rintakorkeuden saa kertomalla huoneen korkeuden 0,62:lla. Meillä se on n.180 cm.

Pitäisi nyt hirsien ainakin päästä hengittelemään kun ollaan yritetty tehdä kaikki oikein.

Päivitykset tulee nyt todellisuudessa noin viikon viivellä johtuen kuvien siirto-ongelmista...

Meillä päivät on nyt vaan pelkkää keittiötä. Mutta onneksi loppu jo häämöttää! :)
Viikko eletty jo ilman keittiötä. Siis ilman sähköjä siellä tai juoksevaa vettä. Eli ruoat on tehty puuhellalla ja tiskit tiskattu vessassa. Ei kovin mielekästä, ei. Oppii sitten taas arvostamaan nykytekniikan ihmeitä...

Huomenna ajattelin vielä tarttua haravan varteen ja yrittää vähän ruokota pihaa.

Toisaalta toivon, että tulisi vaan lunta ja peittäisi kaiken alleen. Poissa silmistä, poissa mielestä...

Pitääkö ihmisen aina vaan ottaa jostain stressinaihetta vaikka ei olisi ihan pakko.

Mutta ei mua kyllä ole tehty paikallakaan olemaan.

Kyllä sitä sitten talvella ehtii levätä laakereillaan, ehtiihän? :)

Kuultovalkoiset hirret...

Tai niistä piti tulla kuultovalkoiset... Emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä yhden kerran käsittelyyn, joten vetäisimme toisen kerroksen ja eipä voi enää paljoa kuultovalkoisesta puhua.

Kuvat puhukoon puolestaan... :)

Nyt onkin viikonloppuna ahkeroitu muitten seinien parissa, huokolevytystä, makulatuuripaperia, paneelia ja hei, sähkötyötkin jo tehty!

Ai niin, katto maalattu, kolmeen kertaan!

Vähän ollaan aikataulusta (tai oliko meillä edes sellaista...) jäljessä, mutta hiljaa hyvää tulee.

Eteinen on täynnä kodinkonetta (myös yksi vääränlainen jääkaappi, joka vaihtuu...) ja huomenna tulevat kaapit.

Voiton puolella ollaan tässä projektissa!

Valitettavasti isännän selkä sanoi sopimuksensa irti, joten taitaa jäädä lattialla konttaaminen ja hiominen emännän harteille... Mutta enköhän mä selviä. :)

Mulla olisi niin paljon kivoja kuvia puhelimessa, mutta kun oma Samsungini näyttö hajosi ja nyt käytössä joku onneton Lumia niin en saa kuvia koneelle... :/

Lisää seiniä seuraavallakin kerralla...

Mitä kuuluu keittiöon??

Keittiöremppa vaikuttaa olevan aika hyvällä mallilla. Vanhat kaapit purettu, seinistä levyt poistettu ja lattiasta muovimatto poistettu.

Katosta löytyneet vanhat helmipaneelit ovat olleet työn alla nyt viikon verran.

 Minä ja kaavinrauta, noin kymmenen tuntia yhteistyötä. Hikeä, verta ja kyyneliä. No ei kyyneleitä vaikka ei se kaukana ollut. Sisulla ja kädet rakoilla sain kun sainkin vanhat lohkeilevat maalit pois. Aina Aarren päiväunien aikaan tartuin toimeen...

Kevyt hionta päälle ja avot!

Tänään kun torppa hiljeni ja lapset saatiin nukkumaan, oli vain minä, pensseli ja Uulan maalipönikkä.

Ihan puhtaan valkoista vaan pintaan ja näyttää jo yhden kerran jälkeen hyvältä. Alle siis jäi sekä valkoista vanhaa maalia että sellaista vanhan vihreää...

Ai onko niska-hartiaseutu jumissa...

Keittiö on nyt aika...hmm, toimiva. :)

Tänään kävi sähkömies ihmettelemässä tuota johto*elvettiä.

Mutta hyvä siitäkin vielä saadaan.

Parin viikon päästä näyttää jo paljon paljon paremmalta!

(Pare olisikin kun Gigantin auto pakittaa pihaan jo maanantaina ja uudet kaapistot kuun vaihteessa!)

Ja huomenna edessä toinen rupeama katon maalauksessa, vaikkakin isäntä lupasi sen hoitaa. :)

Pala lattiaa

Ei millään maltettu olla kurkkaamatta mitä muovimaton alta löytyy vaikka se jo ennalta vähän tiedossa olikin...

Tätä ei tule ikävä!

Siinä se! Parempana kuin uskalsin odottaa. Lattian väri on sellainen tumman harmaa, ehkä aavistuksen sinertävä. Uutta maalia pintaan vaan!

Onhan se toki kulunut. Varsinkin tosta hellan edestä missä emäntä on joskus häärinyt. Osa talon historiaa nähtävissä siis. Talon historiasta puheen ollen, saamme ensi viikolla vieraaksi ihmisen, joka on asunut tässä talossa n.50 vuotta?? sitten. Jännää kuulla millaisia muistoja hänellä täältä on ja miltä täällä on näyttänyt silloin.

Pieni apulainen ja melkein saman kokoinen porakone. :)

Nyt mä jatkan keittiön to do-listsn tekoa. Tuntuu, että se ei lyhene koskaan.

 Vaihtoehtoja, tarjouksia, vertailuja...

Ensi viikolla kuitenkin on päätöksen aika jos meinataan uusi keittiö jouluksi saada!

Katto

Keittiöremppa on virallisesti alkanut. Katosta lattiaan päin mennään.

Ensin luultiin, että nykyisen katon alta löytyy vanha myrkynvihreä panelointi, jota on hiukan näkyvissä puuhellan muurin takana, mutta ehei...

Tällainen helmi sieltä paljastuikin! Vähän vaatii vanhan maalin poistoa ja uutta pintaan niin avot! Puolet katosta on jopa tosi hyvässä maalissa.

Tästä on hyvä jatkaa...

Iso pyörä pyörimään...

Tästä se vihdoin lähtee etenemään,

keittiöremontti on jo ihan kulman takana...

Sunnuntaina käytiin sekä Puustellin että Keittiömaailman keittiöpäivillä.

Ei sieltä mitään uutta tarttunut mukaan. Puustellilta varattiin kuitenkin aika suunnittelijalta, joka tulee kotiin katsomaan tarpeet ja ideoimaan yhdessä. Sama kaveri ottaa mitat ja tekee sitten suunnitelman koneella, josta saamme sitten tarjouksen. Näppärää, ja ilmaista eikä velvoita mihinkään.

Epoq-keittiö. Vahva vaihtoehto.

Onko harmaa uusi valkoinen?

Ihanat seinät, tämäkin vois olla meidän...

Epoq

 Ja onhan meillä (mulla...) suunnitelmat jo paperilla. Aika tarkkaan tiedän mitä keittiööni haluan. Mutta, silti vaihtoehtoja on niin paljon. Värejä, ovia, tasoja, hanoja, altaita, kodinkoneita, mekanismeja. Näiden lisäksi seinät menee uusiksi, lautalattia kaivetaan esiin ja tehdään sille tarvittavat asiat ja iloksemme huomattiin, että tuon nykyisen katon alla saattaa olla vanha kattokin, joka luonnollisesti otetaan esille.

Huoh, hiki tuli jo ajatuksesta...

Jos tämän vuoden puolella saadaan valmista niin ollaan enemmän kuin tyytyväisiä. Pakko myöntää, että nuo pikku apulaiset vähän hidastaa remppahommia, mutta hiljaa hyvää tulee.

Ihan viimotten pääl. :)