Seinillä taasen

Poistettuamme JOKA seinältä cyproc-levyt ja muut ylimääräisyydet, tehtiin sähkötyöt. Oli sellaista johtosekamelskaa että huh huh. Mutta kai ne jotenkin saatiin nyt järkevöityä.

Miehet työn touhussa...

Tämän jälkeen levytimme ikkunaseinät huokoleijonalla, eli toisin sanoen puukuitulevyillä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pinkopahvitus, mutta se osottautui ainakin itselle ihan hepreaksi vaikka kuinka ohjeita luki.

Lisäksi nämä huokolevyt myös hoitavat eristyksen, ulkoseinien villojen lisäksi.

Levyjen päälle tuli makulatuuripaperia ja levyt piti liisteröidä kertaalleen ennen paperien liisteröintiä, koska levyt imevät muutoin niin paljon liisteriä itseensä etteivät olisi paperit seinällä pysyneet...

Paperoinnin tarkoituksena on pintojen tasoittaminen, levyjen saumakohtiin laitoimme vielä saumanauhaa.

Liisteröintiä...

Ja makulatuuripaperit seinällä...

Ja siinäpä näkyvät jo paneelitkin.

Helmipaneelia rintakorkeudella. Tämän rintakorkeuden googlasin jostain ja sitä on mm. 1920-luvulla käytetty. Rintakorkeuden saa kertomalla huoneen korkeuden 0,62:lla. Meillä se on n.180 cm.

Pitäisi nyt hirsien ainakin päästä hengittelemään kun ollaan yritetty tehdä kaikki oikein.

Päivitykset tulee nyt todellisuudessa noin viikon viivellä johtuen kuvien siirto-ongelmista...

Meillä päivät on nyt vaan pelkkää keittiötä. Mutta onneksi loppu jo häämöttää! :)
Viikko eletty jo ilman keittiötä. Siis ilman sähköjä siellä tai juoksevaa vettä. Eli ruoat on tehty puuhellalla ja tiskit tiskattu vessassa. Ei kovin mielekästä, ei. Oppii sitten taas arvostamaan nykytekniikan ihmeitä...

Huomenna ajattelin vielä tarttua haravan varteen ja yrittää vähän ruokota pihaa.

Toisaalta toivon, että tulisi vaan lunta ja peittäisi kaiken alleen. Poissa silmistä, poissa mielestä...

Pitääkö ihmisen aina vaan ottaa jostain stressinaihetta vaikka ei olisi ihan pakko.

Mutta ei mua kyllä ole tehty paikallakaan olemaan.

Kyllä sitä sitten talvella ehtii levätä laakereillaan, ehtiihän? :)