Posti toi yhtenä päivänä tällä kertaa tämän näköisen paketin:
Kyseessä on siis näytteenlähetys- paketti kantasolurekisteriä varten.
Minut herätti facebookissa kiertänyt avunpyyntöviesti pientä poikaa varten, jolle ei lähipiiristä ollut löytynyt sopivaa luuytimen luovuttajaa.
Mahdollisuus siihen, että juuri minun kantasolujani joskus tarvitaan luovutukseen, on tosi pieni, mutta olen nyt kuitenkin oman osani asian eteen tehnyt ja ehkä joskus voin näin pelastaa jonkun hengen.
Verenluovutuskin on jo tuttua ja pyrin aina sinne menemään kun tulevat kotikulmille.
Näiden lisäksi olen täyttänyt tällaisen:
Olen miettinyt, että mitä hyvää voisin vielä tehdä...
Koko maailmaa ei yksi ihminen voi pelastaa, mutta oman osuutensa voi jokainen tehdä.
Olisiko seuraava askel ottaa kummilapsi kehitysmaasta, alkaa sijais- tai tukiperheeksi tai vaikkapa liittyä vapaaehtoiseksi johonkin järjestöön kuten vaikka SPR:iin.
SPR:iin kyllä kun omat lapset ovat isompia. Haluaisin päästä auttamaan ihmisiä katastrofialueille tai muutoin hädässä olevia köyhille alueille.
Nyt on aikaa ottaa asioista selvää ja kypsytellä suunnitelmia mielessään, toteutuksen aika on kuitenkin sitten myöhemmin.
♡Ojenna kätesi ja auta♡
Todella hieno juttu, arvostan! Itse yritän myös auttaa oman elämäntilanteeni ja resurssien mukaan. Äsken olin pitämässä ovia auki paikallisen MLL:n perhekahvilassa ja istun myös yhdistyksen hallituksessa. Jos pystyy tarjoamaan mukavan juttutuokion tai pienenkin hengähdystauon jollekin väsyneelle äidille, niin se voi olla iso juttu, vaikka kuulostaakin pieneltä :) Ja vaikkei voikaan koko maailmaa muuttaa, niin aina voi edes lapsensa kasvattaa humaaniksi, toisista välittäväksi olennoksi.
VastaaPoistaMieli tekisi ja olla mukana monessa, mutta tosielämässä aika ei millään riitä. Eikä vuorotyö auta yhtään asiaa.
PoistaMutta toivottavasti vielä tulevaisuudessa kaikki on mahdollista...
<3
VastaaPoista