Eloa vanhassa hirsitalossa maalla, talon ja pihan laittoa sekä lapsiperheen jokapäiväistä elämää

perjantai 23. syyskuuta 2016

Mä olen niin helppo!

Mut on kyllä niin helppo puhua ympäri melkein mihin tahansa...
Käytiin viime viikonloppuna ystäväni luona kyläilemässä ja olihan meillä ollut tästä jo aiemmin puhetta, mutta ei NIIN tosissaan...
Mukaan kyläreissulta lähti tällainen suloisuus!



Isännälle ei hiiskuttu mitään ennen kuin oltiin poikien kanssa kotona. Se oli yllätys isille ja todellinen yllätys olikin!





Ihana luppakorva, me ollaan ihan myytyjä!
Joo joo, ulkopupu. Sisälle tuodaan monesti päivässä, yöt on kanojen kanssa. Se ottaa kyllä ilon irti sisällä olemisesta, heti koivet suorana pitkin pituuttaan retkottaa.
Hän on siis belgianjätti- ranskanluppamix. Isohko kaveri tulossa, on nyt vasta vajaa 5kk. Ja poikapuoleinen.
Kissat katsoo häntä vähän kieroon paitsi pienin ei juuri välitä. Ja pupu tunkee itsensä väkisin kissan nenän eteen, siitäkös riemu repeää...
Pojat kutsuu Luppakorvaksi, annoin isännälle kylläkin vaativan tehtävän keksiä hälle kiva nimi...
On se niin... ihana. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti