Lasken matkaan leijan kauneimman.
Se saa lentää, tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan.
Anna rauha, varjele meitä. Anna rauha, varjele meitä.
Laitan matkaan toiveen kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Pyyntö kantaa yli maailman.
Anna rauha, varjele meitä.
Joku saattaa laulun tunnistaa vaikkapa rippileiriltä, josta tämä itsellenikin on tuttu. Ja sattuu sopimaan moneen tilanteeseen tällä hetkellä vaikka en mitenkään hengellinen ihminen olekaan.
Pojat saivat vanhemmiltani leijat ja voi mikä riemu noinkin yksinkertaisista leluista! Taisi muillekin sukupolville nousta niistä hyviä muistoja mieleen... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti