Haettiin tossa joku viikko takaperin parveen lisää rouvia.
Nämä ovatkin oikein rotuyksilöitä, orpingtoneja, orppeja kavereitten kesken.
Kolme kappaletta näitä nyt sitten meille muutti.
Ruskea sai nimen Lyyli,
valkokirjava on jo yli 5-vuotias nimeltään Selma
ja Onnin haaveilema musta kana on Edith. Meidän 4-vuotias keksi kanansa nimen ihan itse, äitikin ihan yllättyi! :)
Valkoisilla ei edelleenkään ole nimiä, enkä kyllä niitä toisistaan erotakkaan. Aika reppanilta ne nyt näyttävätkin noitten roturouvien rinnalla...
Kukkoherrakin sai vihdoin ja viimein oikean nimen, hän on herra Hakkarainen. (Ei Teuvo vaan ihan tuo Mauri Kunnaksen kirjoista tuttu... :) )
Vanha Selma-rouva ja hra Hakkarainen ottivat kovasti yhteen kanojen tullessa parveen. Olin jo itse vähän hätää kärsimässä kun ne roikkuivat toisissaan kiinni veri lentäen. Mutta parin päivän jälkeen meno rauhottui. Kyse oli kuulemma siitä, että Selman piti testata nuoren herran auktoriteetti ja ilmeisesti se läpäisi testin. Muut kanat eivät olleet toisistaan moksiskaan.
Muniakin vielä tulee päivän pimenemisestä huolimatta, ja jompikumpi noista tummemmista pyöräyttää munansa ruskeana.
Kanalan lämpötila on toistaiseksi pysynyt plussalla, lähes -9c yöpakkasista huolimatta. Hyvin on isäntä eristänyt kun alunperin paistoi seinistä aurinko läpi.
Mutta lämpölamppua ollaan kuitenkin hankkimassa ankarampia ilmoja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti