4-vuotias

Viikko sitten juhlittiin Onnia!

Poika on ihan hulluna tällä hetkellä merirosvoihin, supersankareihin ja muihin yhtä todellisiin hahmoihin. Joten synttäritkin vietettiin merirosvohengessä. Lahjaksi Onni toivoi vain aarrekarttaa. <3

Aarrekartan kanssa suunnistamista...

Ja aarrekätköstä löytyi muumien majakka. Sekin oli yhtenä toiveena aiemmin, majakat poikaa myös kiinnostavat kovasti. Tuo muumien majakka on metsästetty tori.fi: stä, koska sitä ei enää kaupoista mistään saa.

Tämän lisäksi tuli muuta merirosvokamaa, puku, hattu, silmälappuja ja miekkoja. Voitte vaan kuvitella mitä meillä on nuo kaksi pojanviikaria viimeisen viikon leikkineet...

Tarjoiluissa äitini auttoi paljon. Itse vietin kaikki päivät töissä, joten pyrin siihen, että saisin edes kakun tehtyä.

Kynttilöiden puhallusta, jo neljä kynttilää!

Ja sainhan mä kakunkin väsättyä, edellisenä yönä sitä tein urakalla ja töistä tullessani viimeistelin. Olen tyytyväinen. On jo tullut tavaksi tehdä poikien synttäreiksi heidän toiveidensa mukaiset kakut. Nyt jo tehty kuusi erilaista!

<3 Ihana 4-vuotias maalaispoika! <3

Heinäkuun kukkijat

Laitanpa taas heinäkuun kukkijat kuvina muistiin.

Kyllä on kukkaloistoa ja mulle uusien lajien ihmettelyä riittänyt! 

Palavarakkaus

Vuorikaunokki

Harjaneilikka

Peurankello

Pioni

Köynnösruusut

Keijuangervo

Tatar

Ei tietoa mikä, ostin kun halvalla sai. :)

Verikurjenpolvi

Tarha-alpi

Hmm...neilikka, leimu... äidiltäni sain, mutta en kuollaksenikaan muista mikä on tuon nimi.

Toisenlainen tatar

Kuuluu ryhmään: kun halvalla sai...

Likusterisyreeni

Etupihan perennapenkki heinäkuussa.(Joo, tuo valotolppa ei oikeen kuulu joukkoon... )

Vielä viime kesänä tuosta penkistä ei montaa lajia erottanut kaiken sen rikkaruohon keskeltä. Vuohenputkikin siellä sitkeästi kasvaa, mutta olen saanut pidettyä suurimmat rikkaruohot aisoissa ja on ollut ilo huomata miten kukkalajit ovat sen seurauksena saaneet voimia takaisin.

Elokuun kukkijatkin ovat jo tietenkin kukkineet ja jotkut keväiset lajit ovat aloittaneet jo kierroksen uudestaan.

On se luonto niin ihmeellinen!

Eteinen, porstua, kuisti, veranta, etuhuone...

Kyllästyttiin totaalisesti meidän ysärieteiseen yhtenä päivänä. Ja koska tiedettiin, että alle oli jätetty vanha lautalattia niin ei kahta kysymystäkään että otettaisiinko se esille.

Se vaan osoittautui astetta vaikeammaksi iltapuhteeksi...

Alkuun tilanne oli tämä.
 Päällimmäisenä laminaattia, alla tosi painavaa lastulevyä, jonka alla vielä jotain mustaa pehmeähköä levyä, jonka nimeä en millään saa päähäni... Joten uloskantamista riitti!

Onneksi lattia oli hyvässä kunnossa eikä ainakaan vielä ole antanut periksi mistään... ;)

Koko ilta siinä meni, mutta kyllä nyt kelpaa astella. Jännää miettiä kuinka paljon tietyistä kohdista on kuljettu kun laudat ovat paikka paikoin askeleista niin kuluneita. Lattia on jossain kohtaa tarkoitus maalata, mutta nyt mennään näillä. Eteisen ja olohuoneenkin väliin saatiin nyt ovi, koska aiemmin se ei siihen mahtunut johtuen korotetusta lattiasta.

Seuraavaksi isäntä pääsikin sitten seinien kimppuun...

Yksi on joukosta poissa...

Yhtenä aamu se vaan oli jalaton.
Ajalteltiin, että katsotaan vielä ja toivotaan parasta.
Mutta ei, meni vaan huonommaksi.
Mies päätti kanasen parhaaksi päättää sen elinpäivät tässä maailmassa.

Mietittiin läpi kaikki marekin taudit ynnämuut, mutta nyt tästä tapauksesta on jo muutama viikko eivätkö muut ole sairastuneet.
Jalat vaan jostain syystä ilmeisesti halvaantuivat. Ovathan nuo alunperin tuotantokanalan kanat jo yli viisivuotiaita.

Onni oli hetken surullinen ja olisi halunnut kaivaa kanan ylös haudastaan. Ensimmäinen kerta pojalle kun kuulee jonkun kuolevan, ei ihan helppo juttu selittää 4-vuotiaalle.

Nyt tuo kanafarmari haluaisi mustan kanan. Mutta Evira on ilmeisesti kieltänyt lemmikkikanojen myynnin Suomessa olevan kanojen mykoplasman takia. Noh, keväällä sitten.

Tuulien teitä

Lasken matkaan leijan kauneimman.

Se saa lentää, tuulien teitä.

 Toivo nousee yli ulapan.

 Anna rauha, varjele meitä. Anna rauha, varjele meitä.

 Laitan matkaan toiveen kauneimman.

 Se saa lentää tuulien teitä.

 Pyyntö kantaa yli maailman.

 Anna rauha, varjele meitä.

 Joku saattaa laulun tunnistaa vaikkapa rippileiriltä, josta tämä itsellenikin on tuttu. Ja sattuu sopimaan moneen tilanteeseen tällä hetkellä vaikka en mitenkään hengellinen ihminen olekaan.

 Pojat saivat vanhemmiltani leijat ja voi mikä riemu noinkin yksinkertaisista leluista! Taisi muillekin sukupolville nousta niistä hyviä muistoja mieleen... :)

Vessajuttuja

Päätin viikonloppuna extempore siivota meidän ulkohuussin.

Huussihan on muutoin ihan priimakunnossa, mitä nyt maali vähän paikkapaikoin rapiseekin.

 Harmi etten tullut ottaneeksi ennen-kuvaa huussista. Hotelli helpotus oli täynnä puutarha- ja pihajuttuja, jotka tulivat jo ovella vastaan... (nyt ne tulevat jollain toisella ovella... :) )

Nyt mahtuu isi ja poika vierekkäin istunnolle! ;)

Heinähommia

Isäntä teki lähinnä kivan maiseman vuoksi tuollaisen aitauksen heinäseipäistä ja annettiin nurmikon siellä kasvaa.

Sitten tuli ajatus heinistä seipäillä.

Sitten heinien säilömisestä tulevia lampaita varten.

Noh, tuumasta toimeen. Mun teräspappa aitona asiantuntijana oli mukana.

Kymmenisen seivästä oli ja noin puolet navetan toisen päädyn ylisistä saatiin täyteen.

Kelpaa sitten tulevien lemmikkien herkutella.

Aita jää paikoilleen odottelemaan verkkoa ja asukkaita...